Mäinstream musiikki
"underground music is too mainstream, i only listen to underwater music"
Mainstream sitä ja mainstream tätä. Tässä on nykypäivän musiikin kriittisen kuuntelijakunnan suurin ongelma. Itse ymmärrän hyvin vähän musiikin teoriasta ja sen monimutkaisuudesta, mutta mielestäni musiikki kaikissa muodoissaan on hyvin vahvaan henkilökohtaiseen tunteeseen ja mielipiteeeseen vetoavaa äänien sekoitusta.
On siis mielestäni täysin naurettavaa hylätä jonkun hyvän kipaleen kuunteleminen sillä perusteella, että se on mainstream musiikkia, etenkin jos siitä tykkää ja se vetoaa jollain tasolla sinuun. En ymmärrä täysin sitä, että ihmiset oikein hakeutuvat kuuntelemaan erilaista musiikkia sen takia, kun muut kuuntelevat jotain. Tämä muiden kuuntelema musiikki saattaa olla heidänkin mielestään hyvää musiikkia, mutta liian moni vain nyt sattuu kuuntelemaan sitä. "Se on mainstream". Hohhoijaa!
Sitten kun tätä mainstream ei kelpaa ja se on rahastusta niin hakeudutaan hyvin erilaisten musiikkilajien/-genrejen pariin, joilla todellisuudessa on lähes yhtä paljon kuuntelijoita kuin tällä mainstream musiikilla.
Lyhyesti siis, kuuntele sitä musiikkia mitä diggailet oli se sitten mainstream tai ei! Jos olet musiikista vielä enemmän kiinnostunut ja haluat vaihtelua mainstreamille niin etsi vähän muutakin musiikkia siihen vierelle. Musiikkia mahtuu maailmaan kyllä niin paljon kuin vain ihminen pystyy tekemään ja kuuntelemaan. Minä itse en ainakaan jätä kuuntelematta hyvältä kuulostavaa biisiä, jos se on jonkun mielestä mainstream...
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Itse valitsen musan mitä kuuntelen, niin mielialan mukaan. Joskus tekee mieli kuunnella ns. helppoa musaa, jotain typerää rallatusta. Jotkut ottavat musiikin lähes kuolemanvakavasti, pikkuisen voi relata näissä musajutuissa.
Samoilla linjoilla, ei pidä nostaa karvojaan pystyyn, jos joku biisi on jonkun muunkin mielestä hyvä. "Musiikin pitää tuottaa nautintoa, sitä varten se on tehty." Näin on sanonut mm. musiikin pedagogiikan maikkani. Nautinto voi olla jonain toisena päivänä sitä ja toisena tätä.
Juu tunnen muutaman näitä
"En kuuntele kuin Englantilaista heviä vuosilta 68-81 ja kaikki muu on roskaa" tyyppejä...
Yhtä rasittavia kuin muutkin yhden asian Einarit...
Mites se Ford Fairlane vitsi menikään...
Heidän kanssaan keskusteleminen on kuin runkkaamista juustoraastimeen...Lievästi huvittavaa mutta tuskallista
Itse teen myös tuota että valitsen musiikin sen mukaan mikä sillä hetkellä toimii...Sama se onko se true-UG tai päivän hitti
Jos siitä irtoaa fiilikset ja meininki niin sitten se soi niin että raikaa ja paukkuu
Eieieieiei...Juttuhan on kuulkaa sillä tavalla, että Mainstream on eliitin juoksupoikina toimivien läpeensä ahneiden, häikeilemättömien ja sieluttomien tuotantoyhtiöiden sekä paholaiselle itsensä myyneiden ja luovuutensa kompromisoineiden muusikoiden salaliitto. Musiikkiahan ei koskaan pitäisikään tehdä yleisölle, tai myytäväksi ylipäätänsäkään.
Suurin osa ihmisistä, varsinkin nuoriso, kuuntelee samaa kuin kaveritkin ja sitä mitä heille syötetään, vailla järjen ja kritiikin häivääkään, musiikkimausta nyt puhumattakaan ;). Ja vakavasti ottaen luulisin, että useimmat nuoret saavatkin vaikutteensa lähinnä radion soittolistoilta ja jostain Music TV: kaltaisista ohjelmista. Jos jokin on muotia, niin se yleensä riittää.
Entäs vanhempien ikäluokkien, ns. suurten ikäluokkien ja sitä vanhempien mainstreamit? Humppaa jumalauta :) ja kotimaista iskelmää. Niiden jälkeen sitten suomipoppia ja kuinka ollakaan, suomi-iskelmää aina vaan. Ja populääriä tanssimusiikkia joka sukupolvelle. Herra Isä, pelasta minut, please save me..:D
Kannattaa tehdä niinkuin minä. Kuuntelin esimerkiksi ZZ Toppia, ennen kuin siitä tuli valtavirtaa (Teksasin ulkopuolella), ja Nirvanaakin vasta sen jälkeen, kun se oli mennyt valtavirrasta pois. Siinä voi muuten käydä niin, että hyväkin piisi saattaa ruveta ärsyttämään, kuten pitäisikin, jos sitä liikaa kuulee tai kuuntelee.
Puuh... Joo, lopetan kuuntelemasta musiikkia, joka mielestäni on hyvää vain sen takia, että se on liian mainstream. Se kyllä kuvastaa mielestäni enemmän kuuntelijaa kuin musiikkia. Kuuntelija ei ole sinut itsensä kanssa ja makunsa kanssa vaan pyrkii keinotekoisesti muokkaamaan makuaan johonkin uuteen. Aina tulee uutta musiikkia, mutta ei se tarkoita, että vanhasta tarvitsee luopua.
Eri ikäluokkien aikoihin on ollut omat suosikkinsa, mutta so what, minä ainakin pystyn kuuntelemaan niin oman ikäluokkani mainstreamiä kuin muidenkin mainstreamiä. Musiikkia ei ehkä ole tehty myytäväksi, mutta hyvän musiikin tekeminen maksaa bändille yleensä sekä aikaa että rahaa ja paljon muutakin. Musiikki on siis ajautunut siihen tilanteeseen, että siitä on tullut ammatti monelle. Se ei saa olla syy siihen, että ei kuuntele jotain musiikkia, kaikki laidasta laitaan voi iskeä jonain päivänä.
Oma kiinnostukseni musiikkiin johtuu omasta musiikkimaustani, mikä on myös osittain seurausta tarjonnasta. Mainstreamin suurin vika mielestäni onkin tarjonnan kapeus, ja omien havaintojeni mukaan hämmästyttävän suuri osa ihmisistä (varsinkin nuoremmista...pari kolmikymppisistä, saatikka alle siitä) ei tiedä mistään muusta. Se ei tarkoita sitä, että mainstream olisi huonoa, vaikka liian usein se on sitäkin, mutta jos se on ainoa mitä on ”saatavilla” niin voiko sitten muusta tykätä? Tässä vaiheessa pitää sanoa, että en halua kieltää ketään kuuntelemasta mitään mistä tykkää. Toisaalta en myöskään suhtaudu kielteisesti ajatukseen kuunnella jotakin uutta ihan oma-aloitteisesti.
Minulla ei myöskään ole musiikillista/psykologista? ammattitaitoa arvioimaan, mitkä tekijät tekevät mainstreamin ja mitkä eivät siihen sovi, mutta se olisi kiinnostavaa tietää, koska tarjonta tuntuu olevan aika rajoitettua, ilmeisesti kaupallisista lähtökohdista, mikä on toisaalta järjettömän nurinkurista, ellei...kyse olekin vain aivopesusta ja rahastuksesta – ei kai kukaan itsenäinen muusikkokaan rupea tanssimaan levy-yhtiön pillin mukaan, eihän? En minä ainakaan (Katsotaan nyt, kun ne ottavat yhteyttä). Ei minulla sellaisia tavoitteita olekaan. Minulle riittää, että toistaiseksi muutamasta sävellyksestäni tulee legendoja joitakin vuosia kuolemani jälkeen. Täytyy vaan ensin saada ne tallennettua ja sitten ajastin päälle.
En tiedä, mitä mainstreamiin kuuluu nykyään (mitä se sitten onkaan), mutta jos sieltä jotain hyvää sattuu tulemaan kuulolle, niin saattaisin jopa salaa kuunnella sitä vähän korvakuulokkeilla. Tällä hetkellä epäilen vahvasti, että niin on, mutta kuten sanoit, ei voi tietää että löytäisin sieltä jonkun, ainakin jälkeenpäin.
Kuuntelen joka tapauksessa vain sellaista, mistä oikeasti pidän – niitäkin on joskus päätynyt mainstreamiin, ja silloin on täytynyt ottaa huili kyseisistä teoksista ihan vain senkin takia, että hyvä kipale ei pääse kokemaan inflaatiota liikakuulemisen takia. Yhtä ja samaa kappaletta on soitettu soittamisesta päästyään putkeen päivästä toiseen kuukausia, ja senkin jälkeen useimmiten se sama kappale bändiltä tai artistilta, joka on tehnyt kymmeniä muitakin hienoja piisejä. Sweet home alabama :)
Hyvän blogin laitoit muuten, kun pääsi itsekin näin hieman tuulettamaan.
Ymmärrän pointtisi, mutta niin kuin sanoit, kuuntelet sitä mistä tykkäät ja joskus joku biisi on vain niin hyvä, että sitä luukuttaa vähän liikaakin. Tottakai silloin varmaan kannattaakin ottaa vähän etäisyyttä biisiin, tai siihen ottaa automaattisesti varmaankin, ei minullakaan ole tähän mitään psykologiaa tai logiikkaa, mutta useilla se on näin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että siitä on tullut välttämättä mainstream musiikkia. Se vaan on kulutettu sinun osalta puhki hetkeksi. :)
Niinhän se menee, ja jutun jatkoksi asiasta kolmanteen ulottuvuuteen, tietyt äänen taajuudet ja sävyt kuulemma resonoivat eli värähtelevät mielessä ja/tai kehossa (yksilöllisesti..), mikä selittää asiaa tieteellisestä näkökulmastakin jotenkin. Tämmöseen ääntä käsittelevään kirjaan tutustuin taannoin - lukeminen jäi kesken kun laina-aika loppui (hidas lukija kun olen ja präntti epäystävällisen pientä omalle osalleni), mutta oli sen verran kiinnostava, että saatanpa tilata tuon tai vähintään lainata uudelleen. Kirja nosti pinnalle kysymyksen, että miksi tykkään juuri sellaisista soundeista kuin tykkään. Kirjassa on paljon "hepreaa" ei-insinööreille, mutta myös paljon yleistä asiaa ja kiinnostavia havaintoja äänen osuudesta olemiseen kenelle tahansa.
http://www.like.fi/kirjat/aanen-extreme
ps. ehkä ei parasta mietittävää tanssilattialla :)
Ehdotan poliitikkomaisesti...
Tärkeintä on se että soi...Pannaan mukana joko komeasti jalalla tai sitten kevyesti päätä nyökytellen
RöK on
ei pidä paikkaansa, olet niin väärässä kuin vain voit olla, kuten yleensäkin olet ja vääryyshän yleensä toteutuu juuri teikeläisen mielipiteissä, vaikka juurikin luulet aina olevasi oikeassa ja viime hädässä vielä vetoat epämääräisiin ulkomaisiin tuttuihisi..kröhm, mistäs tässä muuten oli kysymys??
Juu :D
Mutta toisin kuin monet niin tiedän olenvani väärässä
En vain välitä siitä koska kuvittelen olevani oikeassa jolloin tietoisuus väärässä olemisesta ei haittaa
Tuttuihin ja tuntemattomiin en muista vedonneeni paitsi silloin tälläin sinisellä kuulla villasukat jalassa...
Niin ja en minäkään tiedä mistä on kysymys mutta vastaus on 42
Juupas eipäs on paljon hauskempaa, siinä päästään niin pitkälle loppujen lopuksi. Jos vastaus on 42, niin mikä se kysymys oli sitten?
Voisin siteerata henkilöä nimeltä Pätkä: "Asiahan ei minulle kuulu, mutta...", kuuluupa sittenkin, ja kommentoin silti! Ja on muuten sekavaa paskaa tämä keskustelu.
Ei siinä mitään. Toi blogisti Joonashan on jo lähtökohtaisesti erehtynyt ja täysin väärässä mielipiteinensä sun muina. Kerta kaikkiaan aivan hirveä homma, pyhäinhäväistys itse asiassa..asiassa?.. siis no mitä lie piru vie..
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia